Helmikuun aamu. Ulkona sataa lunta, tuulee, pakkasta on kymmenkunta astetta. Pelonsekaisin miettein laahustan keittiöön, laitan kahvin tippumaan ja kaivan pakastimesta ruispalat ja laitan ne leivänpaahtimeen. Katan itselleni aamupalaksi kinkkusiivuja, keitettyä kananmunaa, maustekurkkusiivuja ja juustoa. Ipadista luen päivän Kalevan ja sääennusteen. Lupaa sadetta koko päiväksi.

Pakattuani auton lähden ajamaan kohti Kittilää. Reittini suuntaa Leville. Vaikka onkin helmikuu ja varsin huono ajankohta tunturilomalle, etelän hiihtoloma nääs, matkaan suurin toivein sukset takakontissa, pari sataa kilometriä ladulla on tavoitteena. Joka tapauksessa olen luvannut itselleni, että stressistä en tällä viikolla kärsi. En, vaikka kuinka vituttaisi. Se mielessä matkani alkakoot!

Liityn Oulun kohdalla pohjoiseen suuntaavaan autojonoon. Suksibokseja on katoilla, iso osa autoista on citymaastureita. EI mitään halpoja... Toki omakaan autoni ei ole niitä kaikkein halvimpia, mutta on sentään neljä vuotta vanha Volvo V70. Kilometrejäkin kohta 100.000.

Iin jälkeen alkaa talvinopeusrajoitukset. 80 km/h melkein koko matka Kemiin asti. Lunta tulla tupruttaa taivaan täydeltä, ei mitään saumaa edes yrittää ajaa ylinopeutta kun edessä on rekkaletka, kolme laskin ainakin. Lumen pöllytessä matkani jatkuu sata-kaksisataa metriä tukkirekan takana. Vakionopeuden säädin on klikattu noin 85 kilometriin tunnissa. Tässä vauhdissa rekka ei jätä, mutta ei juuri muutenkaan. Eiköhän ne aja sen 88-89 km/h?

Olhavan jälkeen taakseni liimautuu suksiboksilla varustettu Ford Galaxy. Tunsin automerkin heti, sillä itsellänikin oli kerran sellainen. Auto tulee niin lähelle takapuskuria, että näen kuljettajan olevan itseäni nuorempi mieshenkilö. Pelkääjän paikalla istuu nainen, joka lukee kirjaa. Pyhkäisen takalasista lumet pois tuon tuostakin. Ei haittaa, jos taaksekin näkee jotenkin...

Galaxy saa tilaisuutensa ja painaa ohi. Sinne meni, mutta eipä ohittanut koko letkaa vaan jäi viimeisen rekan lumipöllyyn. Ei nyt sentään ohi, kun ei näe tuulilasiaan pidemmälle. Menee sitten ohi Simon ohituskaistatiellä jos uskaltaa. Sade on sen verran laantunut, että pilvet erottuvat taivaalta. Tie on silti luminen ja näkyvyys edelleen huono. Galaxy häipyy lumipöllyn keskeltä rekan ohitse juuri tuolla ohitustiellä.

Ajan vanhasta muistista Keminmaalla Tupasvillan Nesteelle tauolle. Tämä asemahan on aiemmin toiminut Esso-kyltin alla, mutta nykyäänhän Essoja ei enää Suomessa ole. Tuttu paikka minulle, sinne siis tankkaamaan ja pienelle kahvitauolle. On sen verran raskas ajokeli, että taukoja on syytä pitää niin, että hermo lepää. Kiirettä ei ole.

Huoltamoon sisään mentäessä oikealla on peliautomaati ja vessat, vasemmalla kahvila-ravintola. Suoraan edessä on palvelulinjasto, josta saa ruokaa, pullaa ja kahvia. Takavasemmalle jaa pieni elintarvike- ja karamelliosasto. Myös juomat löytyvät sieltä.

Tankattuani suunnistan kahvijonoon, valitsen ruisleivän ja ison kahvin. Jonossa ei ole montaa henkeä, mutta aikansa se silti vie. Pöytiäkin on vapaana useampi, jopa ikkunapöytä löytyy. Perällä on pieni kabinetti, lasiseinä erottaa sen muusta kahvilasta, se on entine tupakoijien puoli. Sielläkin on aterioitsijoita, kuulen selvästi yhden perheen keskustelun. Keskustelu koskee majapaikka, joka sattumalta on samalla suunnalla kuin itsellänikin. Siinä nyt ei mitään ihmeellistä ole. Perheen isä tulee lasiseinän takaa ja suunnistaa kohti peliautomaatteja. Tunnistan miehne erään Galaxyn kuljettajaksi. Vilkaisen ulos ja huomaan, että kyseinen Galaxy onkin suoraan ikkunan takana, lähellä sisäänkäyntiä. Omani olen jättänyt talon päätyyn, siellä oli väljempää.

Jatkan matkaani kohti Rovaniemeä. Lumisade on alkanut taas, mutta näkyvyys eteenpäin on ihan hyvä, koska muita autoja ei juuri nyt satu eteeni. Nopeusrajoitus on pienen matkaa 100 km/h, mikä selittänee sen. Turvallisinta on kuitenkin ajaa keliolosuhteiden mukaan, minkä itse käsitän tällä kelillä noin 95 kilometriksi tunnissa. Hirvivaaraa ei näihin aikoihin ole, eikä porojakaan ole näkynyt viime aikoina. Baana on siis vapaa.

Hieman ennen Tervolaa taakseni ilmestyy tutun oloinen ajoneuvo: Ford Galaxy. Kauaa ei se siinä kuikuile, vaan pistää vilkun vasempaan ja kaasun pohjaan. Vastaantulijoitakin on, mutta ei mitenkään poikkeavan paljon, kellohan on vasta puoli yksitoista. Lauantai ja vaihtopäivä. Ruuhkat alkavat täällä vasta puolilta päivin.

Rovaniemellä on aika käydä ruokaostoksilla. Ostan paikallisesta Prismasta viikonlopun sapuskat, paitsi maidon ja muut huonosti lämpöä kestävät ruuat. Volvossahan ei ole eristettyä peräkonttia ja ajan miltei T-paita päällä lämpimässäa autossa. Ostokset mahtuvat hyvin takakonttiin suksipussin ja laskettelumonojen vierelle. Takapenkin olen kaatanut osittain, yksin matkaavalle autossa on tilaa yllin kyllin. Kaiken päälle nautin lounaan Prisman kahviossa, Pressossa. Ruoka on ihan perusruokaa, kaalikäärylettä, ruskeaa kastiketta ja perunamuusia. Enempää jos vaatii, on mentävä ravintolan á la carte-listalle...

Rovaniemi jää taakse ja matka jatkuu. Olen aina ajanut Leville Saarenkylän kautta ja itäpuolen tietä kohti Kittilää. Tämä reitti on hieman nopeampi ja vähemmän liikennöity. Kauppakeskus Rovaniemen keskustassa tulee alitetuksi. Edestäni kaartaa muuan Galaxy oikealle kääntyen kohti Kittilää jo ennen Ounasjoen siltaa...

Rovaniemeltä on Lohihovin kahvilaan matkaa noin 100 km. Tässä kahvilassa on erikoisen hyvä lohirieska. Sitä ei voi ohittaa pysähtymättä. kun sen on kerran kokenut. En tälläkään kertaa pääse ohi, vaikka nälkä ei vaivaa. Toisaalta aikaa on, saan mökkini vasta kahden pintaan. Hyvä onkin hiukan jarrutella. Samalla luen päivän Lapin Kansan.

Luettuani lehden nään ohi menevän autojonon. Jonon viimeisenä painaa eräs Galaxy... Sinetän reitti oli sitten sen verran hitaampi.

Ajan kaikessa rauhassa kohti Kittilää. Satasen rajoitus tuntuu naurettavalta, sillä lunta tuleee kuin viimeisä vietäis. Autojono metelee hädin tuskin seitsemää kymppiä. Oman osansa tekee vastaan tuleva liikenne, sitä on melko reilusti, kun kello on ylittänyt puolen päivän. Toisaalta ihmettelen Leville suuntaavien autojen määrää, koska huoneet vastaanotetaan yleensä 14.00 taikka 16.00 alkaen, riippuen siitä onko kyseessä hotelli vaiko mökki. Ruuhkat tosin alkavat vasta nyt, joten osa mökeistä on ollut valmiina jo kauan...

Kittilässä kurvaan pankkiautomaaatin kautta paikalliseen S-marketiin. Pankkiautomaatille siksi, että Levin automaatit tyhjenevät yleensä viikonloppuisin, kun ihmiset nostavat rahaa tavallista enemmän. Enemmän kuin normioloissa. Rahaa nostetaan kaiken varalle, rinnekahviloihin ja latukahviloihin käy usein vain käteinen. Ja S-marketin pihalta bongaan erään havunvärisen Galaxyn..

S-Markein valikoimista löytyy loput elintarvikkeet. Pakkaan ne autoni takapenkille ja jatkan matlkaa. Samaan aikaan kaupasta poistuu eräs perhe suuntanaan Ford Galaxy...

Kittilän lentoaseman kohdalla vasemmalta menee taas Galaxy heittämällä ohi. Ohitus sattui risteysalueelle, vastaan tuli auto, kerta kaikkiaan hullu ohitus. Katson taustapeiliini ja huomaa vastaan tulleen auton jarruvalojen syttyvän. Poliisi, ajattelen. Huono oli tuuri kaverilla, jos oli. Toisaalta, jos koko ajan ajaa kaahaten ja riskirajoilla, joskus jää kiinni. Niinpä jäi tämäkin kaveri. Vastassa oli poliisipartio, joka sinisine vilkkuineen pysäytti edellä menevän Galaxyn. Vasemmalla puolella oli P-paikka, jonne kaveri ohjettiin, muut jatkoimme matkaamme.

Pääsin vihdoin hotelliini. Olin varannut huoneiston hotellista, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Levin keskustassa. Matkaa hiihtoladulle tulee vajaa kaksisataa metriä, eli sen voi ihan hyvin mennä kävellen. Upealla paikalla oleva huoneisto, jonka sain vastaanottaa heti kun tulin perille, jo ennen puoli kahta. Yksin matkaajille huoneet saadaan ehkä hieman aikaisemmin valmiiksi, varsinkin kun oli vasta viikko kahdeksan tulossa, ensimmäinen sesonkiviikko. Huoneistossa oli keittiö, jossa oli kaikki tavittava keittolevyistä uuniin ja astianpesukoneeseen asti. Loistava pieni kaksio! Majoittumiseen ei mennyt puolta tuntia enempää, joten eka hiihtolenkki alkoi ennen kuin useimmat saivat edes huoneensa vastaan otetuksi.

Hiihdin reilun tunnin, suksi ei oikein toiminut ja ladutkin olivat suurimmaksi osaksi ummessa lumentulon takia. Raskas oli lenkki, sauna maistui todella hyvälle.

Saunottuani ja syötyäni kevyen välipalan suuntasin hotellini aulaan jälkiruokaoluelle. Ajattelin samalla tutustua hotellin artistilistaan viikon aikana, täällä oli live-esiintyjä joka ilta. Ostin oluen ja istuuduin vastaanottoa vastapäätä olevan baarin ainoaan vapaaseen pöytään. porukkaa oli aika paljon odottelemassa, kello oli nimittäi vielä reilusti alle neljän, kaikki mökit eivät olleet vieläkään valmiita.

Havahduin kovaääniseen keskusteluun, joka tuli kauempaa, melkein kauimmaisesta pöydästä mitä ravintolasta löytyy. Siellä istui tutun näköinen Galaxyn omistaja, humalatila alkoi olla jo häiritsevän suuri. Pöydässä istui myös vaimo ja kolme alle kymmenvuotiasta lasta. Kuulin keskustelusta ihan vain murto-osia, mutta olennainen tuli selväksi. Mies oli menettänyt ajokorttinsa, vaimo oli hypännyt kuljettajaksi ja kolmen tähden Jallu oli korkattu saman tien. Nyt he odottelivat, että saisivat mökkinsä vastaanotetuksi, oli kuulemma ollut jo lähtiessä tiedossa, että se voidaan luovuttaa heille vasta kello 16.00. Siihen oli vieläkin puolisen tuntia... Ja kaiken syy oli kuulemma eräs Volvo-kuski joka pyöri koko matkan jaloissa...