Mietiskelimpä tässä että se on kohta joulu. Koristellaan kuusi jeesuksen syntymän kunniaksi ja annetaan syntymäpäivälahjaksi appiukolle konjakkipullo. Se (appiukko siis) on syntyny toukokuussa. Ja sitte leikitellään kuusen alla. Mutta ei ny sentään appiukon kans. Meillä toisin kuusen alimmat oksat on kymmenen senttiä lattiasta, että ei sinne ihan alle pääse. Ja kuusikin on seinän vieressä, että ympäri ei ainakaan juosta. Sitäpaitsi sähköjohtoihin on vaara kompastua.

Niin et...tä hyvää syntymäpäivää Jeesus. Sullahan on se oikea syntymäpäivä historioitsijoitten mukkaan elokuun 21. päivä. Vuosikin meni pikkuisen pieleen kun syntymävuosi on 7 vuotta ennen ajanlaskun alkua (en siis sano että ennen kristuksen syntymää, koska lausekkeena se olisi epätosi. Syntyi 7 vuotta ennen syntymäänsä, eikö???)

Kaiki Suomen lapset odottavat innolla jouluaattoa, kun joulupukki tulee. (Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki. Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottua alkoholia. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.)

Niin että kohta hiljennytään siivoamaan koko kämppä joulukuntoon, imuroijaan ja pyyhitään pölyt, leivotaan pipareita ja torttuja. Paistetaan kinkku. Syyvään ihtemme ähkyyn ja levätään, tapninpäivänä tapanintansseihin. Vejetään poskitangoa jonkun cheekin tahdissa. Yökerhossa, kun tanssilavoja ei oo ennää ja jos onki, niin ne on talvet kiinni. Ja seuraavana päivänä takaisin töihin, pirteänä ja motivoituneena. Että saa tammikuussa maksaa visalaskunsa.