"Otsikon keksiminen tälle sillisalaatille ei ollut niitä kaikkein helpoimpia, mutta nimesin sen nyt tällä tavalla"

Puoluepolitiikkaa

Suomen poliittinen järjestelmä on varmasti kaikille lukijoille tuttu, en käy sitä mitenkään tarkasti tässä selittämään. Sen verran kuitenkin sanon, että meillä on monipuoluejärjestelmä, puoluerekisterissä pysymiseen on olemassa tietyt edellytykset. Eduskunnassa istuu 200 kansanedustajaa, mutta pitkässä juoksussa päätökset nuijitaan läpi puolueissa tehtyjen päätösten pohjalta, ei enää eduskunnassa tapahtuvissa äänestyksissä. Kyllähän demokratia noinkin toteutuu, ei siinä mitään. Mutta eduskuntaan pyritään pienienkin puolueitten kautta, pääasiassa laskelmoidaan sitä, mitä kautta juuri MINÄ voin sinne päästä, minä taikka paras kaverini. Joku yhden asian puolue saattaa hyvinkin saada kansanedustajaksi yhden henkilön, varsinkin, jos tämä on tavalla taikka toisella julkkis. Mutta hänen sanomisillaan ei kansanedustajan työtä tehdä, siellä vaan nautitaan kansanedustajan eduista ja nostetaan kohtuullista palkkaa. Jokaisessa eduskunnassa on istunut näitä vapaamatkustajia, ja tulee muuten aina istumaankin, niin pien- kuin suurpuolueissakin. Valitettavasti.

Otsikot

Otsikoihin pitää päästä, että kansanedustajaksi asti pääsee. Nimestä pitää tulla tuttu koko kansalle, ei vain oman vaalipiirin asukkaille. Olipa kyseessä sitten yhden asian kansanliike, taikka ison puolueen julkkis, nimeä pitää olla. Muistelkaapa vaikka amerikkalaista elokuvaa The Distinguished Gentleman, Arvoisa Herra, jossa Eddie Murphy näyttelee kongressiehdokasta, jolla sattuu olemaan sama nimi kuin juuri kuolleella entisellä edustajalla. Ja kuinkas kävikään, läpi mentiin, mutta se olikin fiktiivinen tarina se. Mutta nimi pitää silti olla, joko urheilusta, musiikista, missikisoista taikka jostakin muusta asiasta tuttu. Myös politiikassa ansaittu nimi käy, pitkän linjan työllä tehy nimi, ja juuri sellainen nimi on Timo Soini.

Soini

Soinin poliittinen ura alkoi SMP:stä, johon hän liittyi jo 16-vuotiaana. Puolueen puheenjohtajaksi hän nousi 1992 johtaen puoluetta sen konkurssiin menemiseen saakka, joka tapahtui vuonna 1995. Tämän jälkeen hän perusti Perussuomalaiset-nimisen puolueen yhdessä Raimo Vistbackan, Urpo Leppäsen ja Kari J. Bärlundin kanssa. Soini pyrki eduskuntaan SMP:n ehdokkaana vaaleissa 1995 (2 866 ääntä) ja perussuomalaisten ehdokkaana 1999 (3 371 ääntä) Kuopion läänin vaalipiiristä, mutta ei tullut valituksi. Vaaleissa 2003 Soini siirtyi Uudenmaan vaalipiiriin ja tuli valituksi 4 397 äänellä. Paikka tuli kristillisten kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta. Ei siitä nyt sen kauempaa ole, mutta poliittinen urahan oli alkanut jo vuonna 1978…

Vaalit 2011

Eduskuntavaalit olivat vuonna 2011. Persujen vaaliohjelmaa kuvailen mielelläni Wikipediata lainaten:

”Vaaliohjelmassaan 2011 perussuomalaiset haluavat kiristää yritysten osinkoveroa ja yli 5 000 euroa kuussa ansaitsevien verotusta sekä korottaa pääomatuloveron 30 %:iin sekä perua energiaverojen korotukset ja palauttaa varallisuusveron. Vaaliohjelma vastustaa myös ns. ”vihreitä veroja” kuten ruuhkamaksuja. Vihreä verouudistus veisi puolueen mielestä teollisuustyöpaikat ja tulisi vähävaraisille kalliiksi.

Pääomatuloverotuksesta pitäisi puolueen mukaan tehdä progressiivinen yksityishenkilöille, ja suurten säätiöiden sekä yritysten kaikista pääomatuloista verollisia. Yhteisöveroa ei ainakaan saisi laskea, kun taas pieni- ja keskituloisten ihmisten ja pienyritysten verotusta ei saa kiristää, ei myöskään arvonlisäveroa.

Perussuomalaiset vastustavat Suomen ”yltiömarkkinavetoista” suuntaa ja kannattavat hyvinvointivaltiota. Valtion pitää kaventaa tuloeroja. Finanssikriisi pitää panna finanssimarkkinoiden ja ”suurpääomapiirien” maksettavaksi.

Eduskuntavaaliohjelmassaan 2011 puolue vaati perusturvan parantamista ja sen sekä lapsilisien sitomista kuluttajahintaindeksiin. Suurituloisten lapsilisiä piti perussuomalaisten mukaan leikata ja pienituloisia kannustaa lastenhankintaan. Toimeentulotuesta ei tullut vähentää lapsilisiä ja yksinhuoltajakorotuksia. Alle 4 000 euroa kuussa ansaitsevia lapsiperheitä lisätuettaisiin lapsivähennyksellä.

Työeläkkeiden ”taitettua indeksiä” pitäisi parantaa, ja nuorten eläkekarttumaprosenttia korottaa.

Puolue haluaa parantaa vanhustenhoidon ja vammaishoidon tasoa ja on huolissaan terveydenhoidon pätkätöistä ja epäpätevistä työntekijöistä. Omaishoitajien työ on korvattava paremmin. Puolueen mielestä sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi aina säilyttää julkinen palveluntuotanto yksityisen rinnalla ja palvelumaksuja pitäisi laskea.

Vaaliohjelmassaan perussuomalaiset vaativat kyläkoulujen säilyttämistä ja pieniä luokkakokoja. Puolue pitää tärkeänä taito- ja taideaineiden sekä liikunnan opetuksen lisäämistä, ruotsin muuttamista vapaaehtoiseksi aineeksi peruskoulussa, ylempien korkeakoulututkintojen pakollisen virkamiesruotsin poistoa sekä opintotuen sitomista indeksiin.”

Eikö kuullostakkin ihan järkevältä? Hyvä ja hyväksyttävä ohjelma, totta kai. Tulonleikkauksia valtiolle, veronkorotuksia isotuloisille ja etuuksia pienituloisille. Lupauksia on hyvä antaa, jos ääniä haluaa, totta kai! Tähän lisätään vielä vahva EU:n vastustus, Kreikan tuipakettien äänekäs arvostelu ja hallituspuolueitten arvostelu, kumma jos ei ääniä tule!

Jytky

Niinhän siinä sitten kävi, Persut sai vaaleissa 2011 jopa 39 kansanedustajaa läpi ollen kolmanneksi suurin puolue Kokoomuksen ja Demarien jälkeen. Edellisessä eduskunnassa heitä istui vain viisi (5). Väkisinkin käy mielessä, että tuollaisen vaalivoiton jälkeen lähdetään mukaan hallitustyöhön, varsinkin kun puolueen vaalikampanja oli keskittynyt vahvasti siihen, miten maan asiat laitetaan heidän johdollaan kuntoon.

Jänis

Persuilla meni pupu pöksyyn, ei ollut ainesta hallitukseen puolueessa, varsinkaan, kun tiedämme, ettei puolueesta löydy hallitukseen kykeneviä ihmisiä kuin muutama. Heitä en käy tässä nimeämään, mutta Soini on kyllä itse yksi niistä. Soinihan perustelee hallituksesta jänistämisen sillä, etteivät muut puolueet halunneet tukea Persujen hallitusohjelmaa, mutta sehän on paskapuhetta se. Enemmistöhallituksen muodostaminen pelkän populismin avulla nousseen puolueen kanssa olisi ollut kenelle tahansa haaste, mutta valitettavasti sitä ei nyt nähty. Me kaikki (myös Soini, luulisin) tiedämme sen, että kun valtion rahakirstu on tyhjä, sinne pitää saada täytettä. Pitää avata kaikki tulonlähteet, tuloveropolitiikka, arvonlisäverot, varainsiirtoverot, leimaverot, kaikki! Kaikki pitää läpikäydä, ennen kuin valkenee se tosiasia, että joka ikinen veroeuro on kansalaisilta pois, osa isotuloisilta, osa pienituloisilta. Arvonlisävero yhtenä suurena eränä on tasavero, sitä ei valitettavasti voi progressiiviseksi laittaa sellaisenaan, joten progressiivisina veroina voidaan jatkaa vain tuloverolla ja pääomaverolla, jossain määrin myös osinkoja verotetaan progressiivisesti. Mutta yhtä kaikki, HALLITUSvastuussa olevat puolueet ne veroratkaisut joutuvat valmistelemaan ja siihen juuri ei Timo Soinilla ollut munaa lähteä. Siihen kelkkaan lähteminen kun olisi vääjäämättä tarkoittanut puolueen kannatuksen pienenemistä ja sitä ei Persuissa takuulla haluttu. Menojen kiristykset ja ulkomaanvelan lisääminen eivät istu Persujen politiikkaan, vaikka heidän vaalikampanjansa seuraukset olisivatkin siihen johtaneet. Nyt ei tarvitse sitä murehtia, oppositiossa…  Oppositiosta huuteleminen on sen sijaan paljon tuloksekkaampaa, kuten olemme Keskustan osalta kuluvalla hallituskaudella nähneet, hehän menettivät kannatustaan 16 kansanedustajapaikalla, gallupit osoittavat suosion kasvaneen jopa Persujen kustannuksella. Persujen kannalta onkin parempi huudella noita vuoden 2011 teesejä, joista ainakaan kaikkia ei nykyhallitus tule toteuttamaan. Nuorten eläkekarttumisesta ei olla pidetty huolta!

Seuraava kerta

Seuraavat vaalit ovat ilmeisesti huhtikuussa 2015. On varsin todennäköistä, että Persut menettävät muutaman paikan, mutta jos äänisaalis antaa heille edelleen yli 30 kansanedustajaa, heidän pitää kyllä olla avoimempia hallitustyötä kohtaan kun aiemmin. Ja kansanedustajiksi pitää nousta pätevämpiä ihmisiä kuin edellisissä vaaleissa, en minä ainakaan omia raha-asioitani antaisi kaiken maailman hirvisaarien hoidettavaksi. Ymmärrän kyllä sen, että Persujen kansanedustajista YKSI kannattaa tasa-arvoista avioliittoa ja loput 38 vastustaa, mutta samalla tällä yhdellä kannanotolla heiltä katoaa iso osa muuta radikaalia äänestäjäkuntaa, nimittäin homoliittojen kannattajat. Jo yksi poikkipuolinen asia ajaa ison osan äänestäjistä muualle, toki samanhenkisiäkin kansasta löytyy. Uskon kyllä, että seuraaviinkin vaaleihin Persut löytävät jonkin yhden ison asian, jolla kerjäävät äänestäjiä, viimeksi se oli Kreikka, käykö se piiskaksi edelleen?

Timo Soinin sanomaa (timosoini.fi):

Perussuomalaisessa eduskuntaryhmässä ei ole ryhmäkuria.

Perussuomalaisten valtuustoryhmissä ei ole ryhmäkuria.

Yllä olevat kaksi lausetta on copypastattu mainitulta sivulta. Miten tuommoinen puolue edes kykenisi hallitusyhteistyöhön toisten puolueitten kanssa? Ei mitenkään.

 

Tämä ei ole tieteellinen tutkimus, tämä ei ole absoluuttinen totuus. Muista, että kirjoittelen näitä juttuja ns kieli poskella, piruuttani ja välillä verta nokastani kaivellen, ärsyttääkseni. Siksi asiajärjestyskin tässä kirjoituksessa saattaa olla mielestäsi ontuva, mutta kun minä vaan en ole mikään poliitikko enkä talousnero, niin saat luvan kestää! Otan vastaan kritiikkiä, suurimman osan tekstistä olen tulkinnut oman mieleni mukaan, useimmat asiat kuitenkin olen tarkistanut asiavirheitä välttääkseni. Korostan, että tämä ei ole ainoa totuus, vaan yksityishenkilön mielipide.

Asiavirheet korjaan pyynnöstä, mielipidettäni tuskin.