Tällä kertaa kirjoitan lyhyesti siitä miten tulkitsen hallitus- ja oppositiopuolueitten roolin. Selonteko ei ole täydellinen, vaan ainoastaan pintapuolinen raapaisu aiheesta. Lisää ajatuksia tästä saattaa joskus tulla, mutta eiköhän pääperiaate käy tästäkin ilmi.

Eduskuntavaalien jälkeen Suomeen muodostetaan hallitus. Hallituksen luottamusta mitataan eduskunnan antamalla tuella, siksi hallituksen on hyvä olla ns enemmistöhallitus, eli hallituspuolueitten yhteenlaskettu edustajamäärä on enemmän kuin 50% kansanedustajista eli yli 100 edustajaa. Ongelmaksi enemmistöhallituksen muodostamiselle muodostaa vaalitulos, jonka jälkeen hallitukseen pitää ottaa jopa kuusi eri puoluetta. Tämä taas aiheuttaa hallitukselle päänvaivaa hankalien päätösten tekemisessä, tarvitaan turhan paljon kompromisseja, jotta kaikki hallituspuolueet saadaan hallituksen esitysten taakse. Hankalimpia kysymyksiä on mm energiapolitiikka silloin, kun Vihreät on hallituksessa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä mitenkään Vihreitä haukkumatta.

 

Opposition tehtäväksi näyttää jääneen hallituksen tekemien päätösten arvostelu ja tehtyjen päätösten lyttyyn lyöminen. Niin se on ollut aina, ei nykyoppositio ole siitä mikään poikkeus. Ääntä vaan on nyt tietyllä tavalla enemmän, kun oppositiossa on kaksi isoa puoluetta, Keskusta ja Persut. Varsinkin Persujen arvostelutapa on äänekästä ja panettelevaa, ei kuitenkaan mitenkään historiallisen äänekästä. Oppositiossa on aina joku, jolla on selkeä kanta tehtyjen päätösten virheellisyyteen. Ainakin tulipalo on väärin sammutettu, ellei muuta keksitä.

 

Valtion varallisuus on juuri nyt huolenaiheena, eikä sen huolen olemassaoloa myöskään oppositio ole kiistänyt. Kriisi on ja siitä ollaan yhtä mieltä. Hallitus etsii ratkaisuja ongelmaan ja oppositio etsii syyllistä tilanteeseen, ei tämä sen kummempi tilanne ole. Opposition tehtävä on näköjään etsiä syylliset ja kiinnittää niihin huomio, kun hallitus pyrkii samaan aikaan eroon ongelmasta, mitä pikemmin, sen parempi. Mutta oppositiollehan se ei sovi. Ensiksi huudetaan, että olette ajaneet maan perikatoon, sen jälkeen mennään luottamusäänestykseen samasta asiasta ja sama peli jatkuu taas ensi viikolla. Mitä resurssien haaskaamista se onkaan? Oppositio ei kerta kaikkiaan voi tukea mitään hallituksen ratkaisuista, muutenhan se antaisi istuvalle hallitukselle tukensa, mikä ei tietenkään käy laatuun. Mikä sopii oppositiolle paremmin kuin se, että hallitus itse joutuu (ilman opposition tukea) tekemään kipeitä säästöpäätöksiä juuri vaalien alla? Edessä on EU-vaalit muutaman kuukauden päästä ja eduskuntavaalit reilun vuoden päästä. Opposition on vaalien lähestyessä helppo huudella, että kiristitte sitä ja kiristitte tätä – riippumatta siitä oliko kiristykset välttämättömiä vaiko ei.

 

Kuten sanottua, nykyisessä oppositiossa on kaksi suurta, Keskusta (35 edustajaa) ja Persut (39). Näitten kahden yhteenlaskettu edustajamäärä nykyisessä eduskunnassa on siis 74 kansanedustajaa. Viimeisimmissä Gallupeissa Keskustan kannatus on noussut eduskuntavaalien 15,8 prosentista jopa 22,4 prosenttiin, Persujen kannatus taas on laskenut 19,1 prosentista noin 17 prosenttiin. Yhtä kaikki, yhteenlaskettu kannatus on noussut 4,5 %-yksiköllä ollen noin 39,4%. Tämä on suurin piirtein sama kannatus, mikä oli Kokoomuksen ja SDP:n yhteen laskettu kannatus viime eduskuntavaaleissa 2011. Pistää miettimään, että JOS eduskuntavaalien tulos olisi mainitunlainen, millaisen hallituksen Keskusta, Persut ja pikkupuolueet yhdessä saisivatkaan aikaan? Ja mikä olisi SDP:n ja Kokoomuksen yhteinen oppositiopolitiikka kuvitteellisessa tilanteessa? Olisiko oppositio tulipalojen sammuttelussa laittamassa kapuloita rattaisiin vai tukemassa päätöksiä, jotka johtaisivat maamme talouden tervehtymiseen? Uskoisin tietäväni vastauksen.

 

Opposition ei tietenkään sovi olla hallituksen kanssa samaa mieltä, sehän on ihan selvä asia, että voittavaa hevosta ei anneta hallituspuolueitten käyttöön, itse jäädään statisteiksi siinä tilanteessa. Opposition on aina ollut helppo haukkua tehdyt päätökset vääriksi, koska heidän ei itse tarvitse tosiasiallista vaihtoehtoa esittää, ei varsinkaan sellaista, joka toteutettaisiin heti. Hyvä on vastarannalta huudella, kun ainoa päämäärä on arvostelu ja lisä-äänien kalastelu seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Muistutan vielä, että näin se on ollut aina, ei tämän hetken tilanne ole mikään poikkeus. Harmi vaan, että tällä jaottelulla talouden tervehdyttäminen jää vaillinaiseksi, kaikkia oikeita ratkaisuja ei saada toteutetuksi hallituksen sisäisten eturistiriitojen ja opposition omien poliittisten pyrkimyksien takia.

 

Onko seuraava hallitus nimettävä ei-poliittisista virkamiehistä ja määräajaksi, kenties lyhyemmäksi ajaksi kuin neljä vuotta? Onnistuisiko valtiontalouden tasapainottaminen sellaiselta hallitukselta, jonka ei tarvitsisi äänestyttää päätöksistä poliittisen kannatuksen menettämisen pelossa? Vastausta tähän on varmaankin turha antaa, koska poliittinen tahtotila maassamme ei siihen riitä.