Seurailen hiljaa aiheesta käytäviä keskusteluja lehdistössä ja muissa medioissa. Minut on yllättänyt se, että kampanjointi ei ole vieläkään päässyt vauhtiin, ellei sellaiseksi lasketa joittenkin tahojen aktiivisuutta Kreikka-asian tiimoilla.

Fakta on kuitenkin se, että tuleva eduskunta joutuu tekemään kipeitä päätöksiä, mikä johtanee oppositiopuolueitten suosion kasvuun seuraavan neljän vuoden aikana. Kuka pienpuolueista haluaa olla seuraavassa hallituksessa, jää nähtäväksi.

On erittäin todennäköistä, että Suomen Keskusta ottaa selkeän vaalivoiton ja on selkeästi suurin puolue seuraavassa eduskunnassa. Siksi pääministerin vakanssi on ilman muuta Keskustan. Yhtä selkeä kakkonen LIENEE Kokoomus ja kolmonenkin todennäköisesti helposti ennustettavissa oleva SDP.

Porvarihallitukseen tarvitaan Keskustan noin 55 kansanedustajan lisäksi mielellään reilusti yli 60 muuta kansanedustajaa. Kokoomukselle ennustan nyt noin 40 edustajaa, joten nämä kaksi olisivat yhtensä 95 edustajallaan vielä vähemmistöhallitus. Kolmanneksi pyöräksi sopisi erittäin hyvin Perussuomalaiset, mutta heidän vastuunkantokykynsä ei mielestäni ole hallitustasoa, ei ainakaan nykyisessä kokoonpanossaan. Siksi on taas jälleen kerran käännyttävä RKP:n ja kenties vielä Kristillistenkin suuntaan. RKP:n edustajamäärä jäänee noin seitsemään-kahdeksaan ja Kristillisten viiteen-kuuteen, joten näitten yhteismäärä ei kyllä ole vielä riittävä, siis alle 110, mikä on ihan liian vähän. Ainoastaan alakanttiin tehdyt arviot Keskustan ja Kokoomuksen kannatuksesta pelastaa tuon kokoonpanon. Kolmen suuren hallitus ei ole toimiva vaihtoehto, koska taloustilanne vaatii yksimielisyyttä leikkausohjelmassa. Valitettavasti työläisten edustajilla ei ole halua osallistua leikkauksien suunnitteluun ja niistä päättämiseen, sillä puolueitten kannatus ei kestä sellaista kolausta mikä siitä tulisi,

Toivottavasti olen väärässä ennustuksineni, mutta sitpähän nähhään!