Tämä on ennakko, kirjoitettu tammikuussa 2019.

Paavo Väyrynen.

Oikeastaan tekisi mieli olla kirjoittamatta mitään, toisaalta tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä. Paavo ei kerta kaikkiaan opi. Ei usko, että juna meni jo. Keskittyisi vaikkapa pottujen kasvattamiseen synnyinkotinsa pelloilla, joilla muuten taidetaan perunaa kasvattaakin.... sinne vaan talkoisiin, kun ei Paavolla pikkurahan puutetta eläkepäivillään olisi.

Tämä liikehän merkittiin puoluerekisteriin joulukuussa, mikä mahdollistaa paitsi eduskuntavaaleissa mukanaolon, myös EU-vaaleihin osallistumisen. Tarkoitan ehdokkaitten asettamista tietenkin. Paavon lisäksi puolueella ei taida olla varteenotettavia ehdokkaita yhdessäkään vaalipiirissä, vaikka he uhoavatkin, että on mahdollisuus yhteen kansanedustajaan jokaisessa vaalipiirissä. Onhan se mahdollista sekin, että joku puolue saa eduskuntaan yksinkertaisen enemmistönkin, teoriassa, mutta se on erittäin epätodennäköistä. Eli ei tule toteutumaan Suomessa niin kauan kun täällä on näin paljon puolueita. Niitä on rekisterissä nyt 19 kpl ja sen lisäksi Liike Nyt asettaa myös ehdokkaita. Toki ehdokkaita saa asettaa muutkin yhdistykset kuin puolueet ja vaikkapa Liike Nyt, mutta eipä heti tule mieleeni ketään, joka sillä tavalla olisi kansanedustajaksi noussut. Korjaa jos olen siltä osin sivistymätön. 

Paavo tulee vaalien alla korostamaan sitä, miten hänet on unohdettu ja jätetään keskusteluissa sivuun, miten hän on ainoa joka on aina ollut oikeassa. Odotan hänen kommenttejaan vaalipaneeleissa, niissä tulee ulos katkeruus ajojahdista häntä kohtaan. Ja EU kuulee kans kunniansa.

Seitsemän tähden liike ei saa muita läpi kuin Väyrysen, hänenkin läpimenonsa epäilyttää. Mutta ehkä!