Puhelimesta oli tarkoitus tänään "viisastella".

Kun olin pieni, meidän kylällä oli kaksi puhelinta. Toinen, joka oli pikkuisen lähempänä, oli noin kahden kilometrin päässä. Sieltä käytiin tilaamassa keinosiementäjä, harvemmin muuta asiaa olikaan, toisaalta puhelimiakaan ei ollut kuin muutamalla. Ei sii ollu kenelle soittaa. Ja jos joku joskus soitti, puhelimen haltijan talosta laitettiin joku hakemaan paikalle, sittaja soittaa uudestaan esimerkiksi kello 15:30.

Joskus 1970-luvulla puhelimet ylseistyivät ja meillekkin tuli semmoinen. Eihän se päntiönään soinut, mutta aina kun se soi, meillä ipanoilla alkoi juoksukilpailu siitä, kuka vastaa. "Haloo, kuka siellä?" oli aika yleinen vastaus. Yleisin vastaus oli kuitenkin se, että sanottiin numero, johon se ihminen oli soittanut. Ja jos kukaan ei vastannut, se soittaja soitti sitten jonkun ajan päästä uudestaan, oltiin palattu sisälle heinähommista taikka muista askareista.

Nyt kun puhelin soi, vastataan yleisesti, että terveppä terve! Ja sanotaan ehkä soittajan nimi perrään. Ja jos ei pystytä vastaamaan, niin soittaja latelee vastaajaan terveiset taikka soittopyynnön, tietääpähän, että asiaa oli ja halutaan palata asiaan sitte kun vastaanottajalla on aikaa. Eikö niin?

Pari päivää sitten kävin tapani mukaan lenkillä, hiihdin parisen kymmentä kilometriä Kittilän lumilla. Puhelin oli kyllä mukana, mutta taskun pohjalla äänettömällä, ihan vain siltä varalta, että sattuu jotakin, itselle taikka jollekin muulle. Porukkaa oli ladulla kuitenkin melkoisesti enkä kuitenkaan ole enää parikymppinen atleetti... Olihan sitten joku soittanut numerosta, joka ei ollut minulla puhelimen muistissa. Soittajalla oli kyllä tilaisuus jättää viesti ja kertoa asiansa, mutta eipä vaan puhunut mitään. No, kaipa se soittaa uudestaan, jos on asiaa. Ihan niinkuin ennenkin, ennenvanhaan. Asia jäi mielestäni ja jatkoin seuraavana päivänä matkaa, töitä ja taas kerran töitä. Puhetyöläisenä saan olla puhelimessa autoilun aikana enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi Suomen kultamitalihiihdon aikana kukaan ei soittanut, sain kuunnella Niskanen-Jauhojärven mahtavan hiihdon alusta loppuun kenenkään häiritsemättä. Yli neljä tuntia autossa ja pikainen tankkaus Iissä. Kotona illalla hieman kuuden korvilla ja kamat sisään. Niin puhelinkin autotelineestä, handsfree-yhteys katkeaa kun virta-avaimet otetaan pois virtalukosta. Samalla puhelin menee äänettömälle, koska se on siinä tilassa HF:ään kyketty. Laitan puhelimeni äänettömälle aina kun olen asiakaskäynnillä, minusta se on fiksuinta niin. Mutta kotiin tullessa unohtuu useinkin laiittaa ääniä päälle, varsinkin jos on vähänkään iltahommia tiedossa...

Ja totta kai. Tuo samainen soittaja oli soittanut uudelleen juuri kun olin tullut kotiin ja puhelimen äänihän ei kuulu silloin kun luurista on äänet pois. Vastaajaan voi edelleen jättää viestiä taikka soittopyynnön, ihan riippuen siitä onko asiaa. Kai sillä jotain asiaa oli kun kerran soitti. Mutta eipä vissiin ollut riittävän tärkeätä asiaa hällä, kuka liekään ollut.

Aamulla kaivoin puhelimen esiin ja yksi kaveri oli laittanut viestiä, että yksi hänen kaverinsa oli koettanut tavoitella, mutta mulla ei kuulemma ole kiinnostusta vastata hälle. Asiakaspalvelun ammattilainen kuulemma.

Vastaaja ja tekstiviesti, siinä pari hyvää keinoa jättää viestiä jos on asiaa. Minusta on kohteliasta jättää viesti, kun kerran toista puhelimitse lähestyy, varsinkin kun kyseessä on henkilö, jota ei ole koskaan edes tavannut.

Käyhän se asian viestittäminen noinkin, kertoa kaverille ja pyytää kertomaan, että sinua on tavoiteltu. Ihan niinkuin silloin kun olin vielä poikonen.